Vastuullisuusraportointi ei ole enää vapaaehtoinen imagoprojekti, vaan se on 2025 alkaen lakisääteinen velvoite yhä useammalle suomalaisyritykselle. EU:n kestävyysraportointidirektiivi CSRD ja siihen liittyvät ESRS-standardit muuttavat sen, mitä yritysjohdolta ja viestinnästä vastaavilta odotetaan – ja moni organisaatio huomaa vasta nyt, kuinka paljon työtä raportin taakse todella vaaditaan.
Kenelle vastuullisuusraportointi on pakollista
CSRD-direktiivi laajenee vaiheittain. Ensimmäisenä raportointivelvoite koski suuria pörssiyhtiöitä, joiden tilikausi alkoi 1.1.2024 tai sen jälkeen – nämä raportoivat ensimmäistä kertaa vuonna 2025.
Seuraava aalto koskee kaikkia suuria yrityksiä, myös listaamattomia, joiden tilikausi alkaa 1.1.2025 tai sen jälkeen. Suuren yrityksen raja täyttyy, kun kaksi kolmesta ehdosta toteutuu: liikevaihto yli 50 miljoonaa euroa, tase yli 25 miljoonaa euroa tai henkilöstöä yli 250. Pk-listayhtiöille velvoite tulee vielä myöhemmin, ja aikataulua on jo kertaalleen siirretty EU:n ”omnibus”-yksinkertaistuspaketin myötä, joten moni yritys elää tällä hetkellä epävarmuudessa siitä, mikä tarkka aikataulu koskee juuri heitä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että keskisuuri teollisuusyritys Tampereelta tai energia-alan toimija Pohjois-Suomesta saattaa huomata olevansa raportointivelvollinen ensimmäistä kertaa, vaikka mielikuva on ollut, että ”tämä koskee vain isoja pörssiyhtiöitä”.
ESRS-standardien rakenne pähkinänkuoressa
ESRS (European Sustainability Reporting Standards) jakautuu kahteentoista standardiin, jotka kattavat ympäristön, sosiaalisen vastuun ja hallinnon (E, S, G). Näistä ESRS 1 ja ESRS 2 ovat yleisiä periaatteita, loput teemakohtaisia – esimerkiksi ilmastonmuutos (E1), oma henkilöstö (S1) tai liiketoimintatavat (G1).
Raportoinnin lähtökohta on kaksinkertainen olennaisuusarviointi (double materiality). Yrityksen pitää arvioida sekä sitä, miten se vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan, että sitä, miten kestävyysasiat vaikuttavat sen taloudelliseen asemaan. Tämä arviointi ratkaisee, mitkä ESRS-standardit ovat yritykselle olennaisia – kaikkea ei tarvitse raportoida, mutta olennaisuusarvioinnin tekemättä jättäminen tai pinnallinen läpivienti on yksi yleisimmistä virheistä, joita raportointiprojekteissa nähdään.
Raportin rakenne käytännössä
Kestävyysraportti liitetään toimintakertomukseen, ja sen pitää olla koneluettavassa muodossa (XBRL-taksonomia) sekä varmennettu ulkopuolisen tilintarkastajan tai varmentajan toimesta. Rakenne noudattaa yleensä tätä järjestystä:
Yleiset tiedot – liiketoimintamalli, strategia, hallintorakenne ja olennaisuusarvioinnin tulokset.
Ympäristö (E1–E5) – ilmasto, saasteet, vesi, biodiversiteetti, kiertotalous.
Sosiaalinen vastuu (S1–S4) – oma henkilöstö, arvoketjun työntekijät, yhteisöt, kuluttajat.
Hallintotapa (G1) – liiketoimintaetiikka, korruption vastaiset toimet.
Tavoitteet ja mittarit – jokaiselle olennaiselle aihealueelle numeeriset tavoitteet ja seurantatieto.
Tekstiosuuden laatiminen on juuri se kohta, jossa viestintätoimiston rooli usein alkaa. Data ja laskenta tulevat talousosastolta ja kestävyysasiantuntijoilta, mutta raportin pitää olla myös luettava, johdonmukainen ja uskottava – ei pelkkä tekninen liite, jota kukaan sidosryhmistä ei jaksa avata.
Yleinen myytti: raportti on pelkkä compliance-dokumentti
Moni yritysjohtaja ajattelee edelleen, että kestävyysraportti on juridinen pakkopullaa, joka kirjoitetaan kerran vuodessa ja unohdetaan. Tämä on virheellinen käsitys.
Sijoittajat, isot asiakkaat ja jopa rekrytoinnissa työnhakijat lukevat raportteja yhä aktiivisemmin arvioidessaan yrityksen luotettavuutta. Raportti toimii tosiasiassa osana maineen rakentamista pitkäjänteisesti – huonosti kirjoitettu tai epäjohdonmukainen raportti voi herättää enemmän epäilyjä kuin täydellinen raportoimattomuus, koska se paljastaa, ettei yritys ole sisäistänyt omaa dataansa.
Yleisimmät virheet raportointiprojektissa
Kolme virhettä toistuu organisaatiosta toiseen. Ensimmäinen on se, että projekti käynnistetään liian myöhään – ESRS-datan kerääminen esimerkiksi arvoketjun päästöistä (scope 3) vie usein kuukausia, ei viikkoja.
Toinen virhe on siiloutuminen: talous tekee laskennan, viestintä kirjoittaa tekstin, eikä kukaan varmista, että luvut ja tarina täsmäävät. Kolmas, ja ehkä yleisin, on ”greenwashing-pelko” toiseen suuntaan – raportista tehdään niin varovainen ja tekninen, ettei siitä käy ilmi mitään konkreettista, jolloin koko viestinnällinen arvo katoaa.
Kokenut kestävyysviestinnän konsultti aloittaa yleensä olennaisuusarvioinnin ja datan saatavuuden kartoituksesta, ei tekstin kirjoittamisesta. Vasta kun tiedetään, mitä voidaan väittää ja millä näytöllä, kannattaa siirtyä muotoiluun.
Milloin viestintätoimisto kannattaa ottaa mukaan
ESRS-raportin laskentaosuuden tekevät tyypillisesti tilintarkastusyhteisöt tai erikoistuneet konsultit, mutta raportin kieliasu, rakenteen selkeys ja sidosryhmäviestintä raportin ympärillä – lehdistötiedote, sijoittajatiedote, sisäinen viestintä henkilöstölle – ovat viestintätoimiston osaamisaluetta.
Suomalaisista toimistoista esimerkiksi Ellun Kanat ja Miltton ovat rakentaneet kestävyysviestinnän palvelulinjoja, ja moni pienempi erikoistunut toimisto tarjoaa pelkästään ESG-raportin kielenhuoltoa ja visuaalista muotoilua. Hinnoittelu vaihtelee toimeksiannon laajuuden mukaan: pelkkä raportin kirjoitusapu ja viimeistely projektina liikkuu tyypillisesti 5 000–20 000 euron välillä, kun taas jatkuva retainer-sopimus, joka kattaa koko vuoden kestävyysviestinnän – mediasuhteet, sisäisen viestinnän ja raportoinnin – asettuu usein 3 000–10 000 euroon kuukaudessa yrityksen koosta riippuen.
Jos raportti liittyy myös listautumiseen tai sijoittajaviestintään, kannattaa tutustua erikseen sijoittajaviestinnän velvoitteisiin ja tiedonantovelvollisuuteen, sillä ESG-data ja taloudellinen raportointi kytkeytyvät yhä tiiviimmin yhteen.
Mittareiden ja tavoitteiden asettaminen
Pelkkä nykytilan kuvaus ei riitä – ESRS edellyttää myös aikaan sidottuja tavoitteita ja niiden seurantaa. Tässä kannattaa hyödyntää samaa ajattelua kuin muussakin viestinnässä: ilman selkeitä mittareita raportti jää irralliseksi väittämäksi.
Tämä muistuttaa periaatteiltaan sitä, mitä käsitellään artikkelissa viestinnän mittaaminen – näkyvyys ja vaikutus: tavoitteet pitää määritellä etukäteen, ei jälkikäteen selittää lukuja parhain päin. Sama pätee kestävyystavoitteisiin – jos päästövähennystavoite ei toteudu, se pitää raportoida rehellisesti, ei piilottaa muotoilun taakse.
UKK
Koskeeko CSRD-raportointivelvoite myös pk-yrityksiä?
Suurin osa pk-yrityksistä ei ole vielä suoraan raportointivelvollinen, mutta ne voivat joutua toimittamaan kestävyystietoja suurille asiakasyrityksilleen näiden oman arvoketjuraportoinnin vuoksi. Erillinen, kevyempi vapaaehtoinen standardi pk-yrityksille (VSME) on myös olemassa niille, jotka haluavat vastata tähän kysyntään hallitusti.
Voiko kestävyysraportin kirjoittaa itse ilman ulkopuolista apua?
Teknisesti kyllä, mutta käytännössä datan kerääminen, olennaisuusarvioinnin läpivienti ja raportin varmennuskelpoinen kieliasu vaativat usein erikoisosaamista, jota harvalla organisaatiolla on valmiina talon sisällä. Moni yhdistää sisäisen kestävyystiimin ja ulkopuolisen viestintäkumppanin osaamisen.
Mitä tapahtuu, jos raportointivelvoitetta ei noudateta?
Laiminlyönti voi johtaa seuraamuksiin kansallisen valvonnan kautta, ja lisäksi puutteellinen tai virheellinen raportti voi vahingoittaa yrityksen mainetta sijoittajien ja kumppaneiden silmissä huomattavasti enemmän kuin itse sanktio.
Yhteenveto
Vastuullisuusraportointi on siirtynyt vapaaehtoisesta viestinnästä lakisääteiseksi velvoitteeksi, jonka laiminlyönnillä on sekä juridisia että maineeseen liittyviä seurauksia. Onnistunut raportti vaatii aikaista aloitusta, kunnollista olennaisuusarviointia ja saumatonta yhteistyötä talouden, kestävyysasiantuntijoiden ja viestinnän välillä.
Kun raportointiprojektia suunnitellaan, kannattaa varata aikaa erityisesti datan keräämiselle ja miettiä jo alkuvaiheessa, tarvitaanko ulkopuolista viestintäosaamista tekstin ja sidosryhmäviestinnän tueksi – tämä päätös vaikuttaa suoraan siihen, ehtiikö raportti valmiiksi ajoissa ja onko se lopulta uskottava, ei vain teknisesti oikein.